Nyt on sitten se kauan odotettu kesä jolloin ei tarvitse huolehtia töistä eikä juuri muustakaan. Niin kotona saan olla koko kesän siksi että olen vanhempainvapaalla ja vietän aikaani pienen tytön tyllerön kanssa. Hänen kanssaan aika on saanut ihan uuden käsitteen.
Ennen kuvittelin että pienen lapsen kanssa kotona oleminen on leppoisaa ja siinä kerkeää tekemään vaikka mitä. No todellisuus on toinen enkä ikinä työelämässä ollessani olisi voinut kuvitellakaan että aika menee niin huomaamattani aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Paljon on siis tapahtunut elämässämme vuoden aikana... se aika tuntuu jotenkin pitkältä ja silti niin lyhyeltä.. vaikeaa selittää! Monesti kuullaan sanovat että päivääkään en vaihtaisi pois. Ja tuohon ajatukseen kyllä itsekin sorrun sillä tämä aika tyttäreni kanssa on ollut mieletöntä...:) ei semmoista kuin olin kuvitellut pitkän odotuksen aikana mutta ainakin 10 kertaa ihanampaa ja erilaisempaa
Ensimmäistä kertaa vuosiin olen saanut nauttia kesän ihmeestä eli ukkosen ilmasta, KOTONA! Istuin tytön päikkäreiden aikaan nojatuolissani ja join kahvia suuresta kupista ja nautin sateen rummutuksesta peltikattoon ja ihastelin luonnon valonäytelmää, joka tosin oli aivan liian lyhyt.   Toinen kesän ihme on se että tuulessa kahisee lehtipuiden lehdet. Monet tietysti ajattelee että mikäs ihme tuo nyt  on mutta kun on asunut 28 vuotta elämästään kerrostalossa kaupungissa ja muuttaa kesän kynnyksellä maalle, hiljaisuuteen niin nämä pienet luonnon ihmeet jotka ovat toisille arkipäivää ovat minulle nautinnollisia ääniä ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Nautin hiljaisuudesta ja kärsin välillä siitä että on liian hiljaista tai että linnut laulaa niin korkealta ja kovaa että korviin sattuu. Ennen kun katsoin kerrostaloasuntoni ikkunasta ulos näin ihmisiä... milloin missäkin puuhissa mutta näin aina jotain tapahtuvan pihamaalla. Nyt kun katson ikkunasta vaistomaisesti ulos, näen sattumalta jäniksen tai oravan. Enkä edes joka viikko näe liikettä pihassamme. Yllättävää kyllä ei ahdista vielä paljoakaan, lienekö pellon poikki menevillä katuvaloilla osuutta asiaan että kaupunkilainen saattaakin viihtyä maalla, hiljaisuudessa!